Etusivu Koiramme Kuvat Uutiset Yhteystiedot    
  Esittelyni Pentuja Pentueet Linkit    
   
in english

Kennel omoshiroi kasvattaa pienimuotoisesti amerikanakitoja. Kävin kasvattajanperuskurssin keväällä v. 2008, allekirjoitin Suomen kennelliiton kasvattajasitoumuksen samana vuonna. Kennelnimeni sain maaliskuussa 2009. Olen rotujärjestön jäsen (Amerikanakita ry).

Asun pääkaupunki seudulla tyttäreni ja kahden koirani kanssa.

Päädyimme amerikanakitaan entisen avopuolisoni kanssa v. 2006 kun otimme yhteyttä Kaisa Peltoseen (Kitaika's kennel). Kävimme pentuja katsomassa ja tutustuimme rotuun lähemmin. Olimme käyneet näyttelyissä amerikanakitoja ihailemassa ja todenneet että tuollaisen koiran haluamme vielä joskus ja nyt oli tullut sen aika. Pidimme amerikanakitan luonteesta joka on rohkea, omanarvontunteva ja joka ei mene päätä pahkaan vieraiden luokse vaan tuumailee ja tutustuu kaikessa rauhassa. Ulkoinen olemus antaa ymmärtää että koira on hyvin rauhallisen ja itsevarman oloinen. Eniten ihannoin siinä sitä että amerikanakita on omaa perhettään kohtaan mitä ihanin, osoittaa lempeyttä ja mieletöntä kiintymystä. Amerikanakita tarvitsee rakkautta ja tahtoo sitä myös antaa. Vaikka vieraista koirista tämä rotu ei välttämättä perusta, niin täytyy muistaa että tietyissä tilanteissa muita koiria tulee sietää mutta iholle ei tarvitse päästää. Siksi pidän erittäin tärkeänä amerikanakitojen kanssa sosiaalistamista pennusta lähtien, pentu on hyvä ottaa mukaan kaiken maailman kissan ristiäisiin. Käydä tutustumassa muihin koiriin, hihnassa ja ilman. Koska siitä on suuri apu pennulle kun hän kasvaa aikuiseksi.

Juurikin näiden luonteenpiirteiden takia olimme vakuuttuneita, että tästä rodusta haluaisimme uuden perheenjäsenen katraaseemme. Niinpä Kaisalta matkaamme "tarttui" Kitaika's bruno a.k.a Rony. Hän on kerrassaan lämmittänyt meidän sekä tuttavapiirimme sydämmet. Luonteeltaan hyvinkin rotumääritelmän mukainen amerikanakita joka ei turhia hötkyile varsinkaan kotosalla, sen lempi puuhaa on tosiaan nukkuminen :D Parempaa koiraa en olisi voinut koskaan toivoa. Valitettavasti ensimmäinen akita on jo pilven reunalla ja vaikka ikävä on kova niin muistot hänestä elää yhä. En varmasti koskaan enään saa samanlaista koiraa mutta toivon että voin kasvattieni myötä antaa ihmisille sen kokemuksen elämästä amerikanakitan kanssa, se on jotain sanoin kuvailematonta joka täytyy itse kokea.

Lokakuussa 2007 otimme kolmannen koiran Kitaika's Orchidea (Nella). Nella meni sijoitukseen vanhempieni luokse jotka asuvat Vantaalla. Nellasta on kasvanut oikein sosiaalinen, leikkisä ja viehättävä nuori neiti. Olen hyvin tyytyväinen tähän tyttöön. Nellalla on yhdet pennut takana ja olen erittäin tyytyväinen jälkeläisiin. Heistä löydät tietoja koiranetistä sekä pentueet-osiosta. Ja jos jokin ei selviä näiltä sivuilta, minuun voi ottaa aina yhteyttä ja kysyä kasvateistani, omista koiristani tai jos olet kiinnostunut amerikanakitasta. Vastaan aina ja mielelläni kerron tästä ihanasta rodusta myös muille.

2008 alkuvuodesta meille saapui koirakatraaseemme lisäys Saksan maalta. "Lord of odate's" inheritance imagination, näin kavereitten kesken Sakura. Neiti saapui pitämään "jöötä" meidän uroksille, jotka ottivatkin hyvin vastaan meidän uuden tulokkaan. Lisää omista ja sijoituksessa olevista koirista löydät koirien omilta sivuilta.

Mietin mahdolliset yhdistelmät tarkasti ja ajan kanssa. Tavoittelen enemmänkin laatua kuin määrää. Koirat ovat minulle tärkeitä ja mahdolliset pennut jotka maailmalle lähtevät oman kennelnimeni alla tulevat saamaan minun tukeni koko elämänsä ajaksi. Yhdistelmissäni pidän tärkeänä, että molemmat vanhemmat ovat terveeksi tutkittuja, hyväluonteisia ja rakenteeltaan hyvätyyppisiä, rotumääritelmän mukaisia perhe- ja harrastuskoiria.

Jos sinua askarruttaa mikä tahansa asia koirasi kanssa, oli se amerikanakita tai jokin muu rotu. Minuun saa ottaa yhteyttä, parhaiten tavoitat sähköpostilla.

 

 

 

 
 

Copyright © Kennel Omoshiroi